Vierailijana Severi Niiranen
"Kompensoinnista on keskusteltu viime aikoina paljon. Sitä vaivaa sama kuin Suomen taloutta nyt - eli inflaatio. Sekametelisoppa ei tule millään valmiiksi, kun alalta puuttuu selkeät reseptit ja kyökissä häärää liikaa kokkeja. Mainekin on tahraantunut sopan roiskuessa ja kiehuessa yli. Tämä on harmillista, koska pataa putsatessa hyvätkin asiat valuvat pesuveden mukana viemäriin. Uskomme silti, että sopan ainekset eivät ole missään nimessä vanhentuneet."
- Tapio
Päästöjä syntyy, kun tehdään huonekaluja. Mitä myö voidaan asialle tehdä?
Päästöjen kompensointi ei pitäis olla mikää epämääräinen mörkö, jonka sarvista ei uskalla tarttua. Hyvää asiaahan tässä yritetään toteuttaa ja siks on välillä harmillista kuinka negatiiviseen tai varoittelevaan sävyyn kompensaatioista uutisotsikoissakin puhutaan. Eri kompensaatiovaihtoehtojen tutkiminen on mielenkiintosta puuhaa ja siinä törmää äkkiä omaan tietämättömyyteensä. Eri menetelmät tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta eri näkökulmista tarkastellessa, mutta mikä on se paras kompensointi menetelmä?
Päästökompensaatio on yksi keino myötävaikuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Se ei siis tee sinuu eikä siun yritystä autuaaksi. Kompensaatiota suunnitellessa täytyy kysyä iteltä, miks sitä on tekemässä. Onko taustalla aito halu tehä asiat paremmin ja oikein? Vai onko tarkoituksena vain tehä jotain trendikästä, jonka avulla saadaan hyvää markkinointimatskua? Vastuullisuuteen liittyvistä asioista viestiminen korrektilla tavalla tuntuu any ways välillä nuoralla tanssimiselta, joten kannustan paneutumaan ensin siihen, miten asioita voi konkreettisesti tehdä hyvin ja vasta sen jälkeen miettimään, miten siitä voi asianmukaisesti viestiä. Silloin syy/seuraus-suhde tuntuu oikealta.
"Kompensoinnilla ei voi pestä
käsiään puhtaaksi"
Kompensaation toteuttamisessa – niin kuin monessa muussakin – on olemassa riski ajautua tavoittelemaan täydellisyyttä. Siks kysynkin, kumpi on tässä tapauksessa tärkeempää, tehä jotain vai tehä jotain vasta sitten, kun se on täydellisesti toteutettavissa. Jos on epävarma siitä, mitä tuleman pitää, on ehkä turvallista perustella asiaa itelle ja muille, että en oo vielä valmis ja siksi asia jää toistaseks tekemättä. Täydellisyyden tavottelun sijaan miusta pitäis olla kärsivällinen ja itelle armollinen samalla tiedostaen, että parannettavaa varmasti on. Silloin uskaltaa ryhtyä tekemään asioita paremman ympäristön eteen, vaikka ohjenuorat oliskin vielä löysällä.
Kun haluat syventyä aiheeseen enemmän, lue Finnwatchin raportti ”Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa”. Tuosta n.100-sivuisesta raportista saa aika hyvän kuvan siitä, mitä eri menetelmiä löytyy ja mitkä niiden hyvät ja huonot puolet on. Itselle siitä jäi päällimmäisenä mieleen se, että jotkin kompensointitavat kulkevat aika pitkät polut ja lopulta kompensaation toteutuminen ei välttämättä tapahdu ainakaan sellaisena kuin oli ajateltu. Toisaalta tuntui myös siltä, että aika maalaisjärkiperäisesti voi valintoja tehdä. Jos ymmärrät, miten kompensaatio käytännössä tapahtuu, se ehkä myös todellisuudessa toteutuu todennäköisemmin.
Ota mallia tai tee paremmin
Meillä asia etenee kokonaisuutena pääpiirteittäin seuraavasti:
- Kerran vuodessa ilmoitamme kompensaation toteuttavalle yhteistyökumppanillemme (Puuni Oy) vuoden aikana myydyistä tuotteista aiheutuneiden päästöjen määrän.
- Puuni koordinoi seuraavalle keväälle istutuksen joutomaalle, joka ei luonnollisesti helposti metsity.
- Kompensointia varten istutettavien puiden lisäksi Puuni huolehtii, että alueelle istutetaan ”ylimääräisiä” puita, joiden sitomaa hiiltä ei myydä kompensaatio tarkoitukseen. Näin pyritään turvaamaan, että meidän kompensaatio varmuudella toteutuu, vaikka jotkin taimet eivät jostain syystä kunnolla kasvaisikaan.
- Istutettu uusi metsä on hakkuu kiellossa seuraavat 100 vuotta, jotta kompensointi todella tapahtuisi eikä puita vain kaadettaisi teollisuuden käyttöön.
Näin meillä tehään nyt. Tehdään paremmin heti, kun osataan.
- Severi
