Muut näkevät jään, me näemme tien

Tapio Anttila

Tämä on avoin ja tunnustuksellinen aasinsilta aiheeseen, joka kertoo jotain näkökulmasta tai perspektiivistä, miten eri tavalla hahmotamme asioita. Et varmaan vielä ymmärtänyt mistä on kyse ja siksi suosittelen lukemaan lisää.


VAROITUS:  Tämä tarina sisältää tuotesijoittelua.


”Olin kerran kansainvälisessä huonekalualan seminaarissa Italiassa, ja kahvilla paikallinen kollega kertoi käyneensä talvisaikaan Suomessa ja ajamassa autolla järven jäälle aurattua jäätietä pitkin. Muut eivät olleet uskoa korviaan. Autohan painaa ties mitä ja eihän jää voi kestää ja niin edes päin. Tässä vaiheessa puutuin itse puheeseen ja kerroin kuinka lapsena minulla oli isäni kanssa tapana ajaa autolla meren jäällä, pysähtyä sopivaan kohtaan, porata reikä jäähän ja alkaa kalastaa tuosta reiästä, siis avannosta, kuten termi suomeksi kuuluu. Pilkimme siis auton oven raosta, istuen lämpimässä ja keinonahalta tuoksuvassa tojotassa. Jos ensimmäinen tarina herätti epäuskoa, niin voitte uskoa, että tämä toinen herätti sitäkin enemmän.”
 
Se mikä on meille itsestään selvää, on usein kummallista muille. Kun vesi jäätyy, pinnalle muodostuu jäätä, sen kaikki tietävät. Mutta meille suomalaisille on selvää myös, että kun jäätä muodostuu tarpeeksi, syntyy tie, jota pitkin voi huristella järven toiselle puolelle hoitelemaan asioita, jotka kesäaikaan hoidellaan veneellä. Siinä missä muut näkevät jään, me näemme tien. Kulttuurisidonnaisten asioiden pukeminen funktionaaliseen formuun ja esitteleminen muille ajatusten ja esineiden muodossa on melkeinpä hienointa mitä huonekalusuunnittelija voi tehdä. Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat suunnittelemani vuodesohvat.

"Muut näkevät sohvan, minä näen kaksi erillistä vuodetta"


”Tämä tapahtui muutama vuosi sitten Habitaressa. Sinne oli kutsuttu kansainvälinen toimittajaryhmä ja heille oli annettu tehtäväksi valita messujen parhaat tuotteet. Siinä kävi sitten niin, että Day&Night sohvani valittiin parhaaksi sohvaksi. Palkitut tuotteet oli esitelty argumentteineen päälavalla ja brittiläinen sisustustoimittaja tuli tuomaan kunniakirjaa meille onnitteluiden saattamana. Olin jutellut hänen kanssaan jo jonkin aikaa, kunnes äkkäsin, että hänellä ei ollut aavistustakaan sohvan sisältämistä pötköttely ominaisuuksista. Paljastin hänelle, että kyseessä on vuodesohva ja demosimme sen nostamalla ylemmän vuodeosan sängyksi alemman viereen. Lisäksi avasimme selkänojatyynyt, joista paljastui täydellinen setti vuodevaatteita kahdelle. Toivuttuaan järkytyksestä, hän huudahti spontaanisti peri brittiläisellä aksentillaan: "Wow, I can’t believe this, that’s even better!”

Vuodesohvissani yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on se, että ne eivät näytä vuodesohvilta. Edellisen tarinan perusteella minulla on tunne, että olen onnistunut siinä.



Loppukaneetiksi vielä yksi jäätävä aasinsiltojen aateli. Uusien ja ennen näkemättömien asioiden suunnittelun aloitus on kuin menemistä avantoon. Ensin mietit reunalla kylmissään, uskallatko sittenkään ja tuleeko tästä mitään. Sitten rohkaistut, hyppäät suin päin tummaan ja tuntemattomaan. Avannosta noustessa mielen valtaa tyyneys ja selkeys tehdystä päätöksestä.
 
Mikään uusi ei synny itsestään eikä etenkään yksin. Siksi ympärilläni on tiimi, joka tekee kaikkensa asioiden onnistumiseksi. Noudatankin ohjetta: ”Älä mene koskaan avantoon yksin”.
 
- Tapio
 
 
Tutustu vuodesohviin