Tapio Anttila
Miksi Suomeen täytyy tuoda puuta?
Tätä ei tule ajateltua usein, mutta kun sen tekee, se kuulostaa hullulta. Sama kuin jos Hollantiin vietäisiin tulppaaneja, Belgiaan olutta tai Suomeen joulukuusia. Tälle on oltava jokin järkevä selitys.
Oletko ajatellut, että Suomeen tosiaan tuodaan joulukuusia? Tanska on maailman suurin joulukuusien viejä. Se on muuten sitä myös puisissa design kalusteissa. Samalla Tanska on yksi Euroopan vähämetsäisimmistä maista pinta-alaan suhteutettuna.
Tanskalaiset brändit ovat olleet pitkään skandityylin airuita maailmalla. Leimaa-antavin elementti sille on ollut tammi materiaalina, joka on vakiinnuttanut paikkansa kaikissa maailman kolkissa. Tammi on niin suosittua sisustuksissa, että muut puulajit eivät pärjää sille alkuunkaan kilvoitellessaan paikastaan tuolin rungossa tai pöydän kannessa.
Miten juutit sitten tekevät tämän kaiken verrattuna meihin härmäläisiin? Tähän on varmaankin monia vastauksia ja tässä on yksi lyhyt sellainen. Kun metsät oli hakattu kokonaan Tanskan alueelta jo useampi sata vuotta sitten, täytyi keskittyä johonkin muuhun kuin pelkkään raaka-aineen myymiseen. Tämä pakotti heidät kehittämään jalostetuimpien tuotteiden ja palvelujen markkinointi- sekä myyntiosaamista maan rajojen ulkopuolelle. Ja sittemmin tämä johti maailmanlaajuisten brändien luomiseen.
Suomessa 70- ja 80-luku oli männyn ja koivun kulta-aikaa, jolloin niitä käytettiin sisustuksissa paljon. Meillä on molempia metsissä edelleen yllin kyllin. Nyt puuta hakataan enemmän kuin koskaan ja metsämme ovat kääntyneet jopa päästö lähteeksi. Mänty ja koivu päätyvät enää ani harvoin modernin design huonekalun materiaaliksi. Miksi näin on? No, emme ainakaan ole osanneet brändätä arvokkaita puitamme. Tai itse asiassa emme näe metsää puilta, koska puu on meille aika itsestään selvää ”bulkkia”.
Kotimaisista puista tekee vielä arvokkaampaa niiden alkuperän läpinäkyvyys
Itse olen ollut aina kiinnostunut männystä ja koivusta. Suunnittelin opiskeluni lopputyönä männystä modernin pirttipöydän ja kaappisarjan. Mäntybuumi oli silloin jo loppunut ja varsinkin suunnittelijoiden keskuudessa se oli hyljeksitty ja epätrendikäs materiaali. Halusin osoittaa, että silloisen punapyökki ja mahonki virtauksen rinnalle voisi tuoda edelleen mäntyisiä huonekaluja, mutta moderneina versoina. No - arvostelijat taisivat vähän säikähtää tätä merkillistä määritystäni materiaaliksi.
Nyt olemme tiimimme kanssa puhuneet paljon, että toisimme mänty ja koivu tuotteita mallistoomme. Koivua löytyykin Aski sarjasta ja kaikista tuoleistamme. Männyn osalta siirryin sanoista tekoihin ja saimme tänä syksynä uuden mäntyisen Kaiku vuodesohvan markkinoille. Siinä on varioitu tuttua rakenne muista sohvistamme, mutta yhdessä männyn kanssa se tuo siihen uuden olemuksen. Kaiku sohvassa on kieltämättä kaikuja lapsuuteni maailmasta.
Käy tutustumassa Kaikuun tarkemmin täältä.
Keväällä 2023 täydennämme Front pöytäsarjaa mäntyisellä kannella. Paksu pöytälevy tuo takaumia ronskista ja perinteisestä pirttipöydästä.
Männyn yhteydessä tulee aina puhetta sen pehmeydestä, oksista ja tummumisesta. Tämän perinteisen havupuun brändäyksessä tätä ei pidä kieltää vaan nostaa se materiaalin ominaisuudeksi. Mänty patinoituu mielestäni kauniisti. Antiikkiliikkeiden löytöjä ei reklamoida vaan ennemminkin ihaillaan. Kieltämättä väliaika uuden ja patinoitumisen välillä saattaa häiritä joitain. ”Se on vähän kuin hevitukan kasvattaminen” (lainaus tuotekoordinaattoriltamme Severiltä), jolloin lyhyen ja pitkän tukan välissä on tietty etsikko aika. Massiivipuisen kannen voi aina helposti hioa, jos haluaa pitää sen uuden näköisenä ja se on silti käytännössä ikuinen.
Viimeisimmistä messuista päätellen, nyt voisi olla aika mennä mäntyä päin. Esittelimme Kaiku sohvan Habitaressa ja vanhemmilta kävijöiltä kuulimme kommentteja kuten: ”Vau, nyt olisikin aika taas männylle”. Kokemattomimmilta korvaani kaikui: ”Hei, mitä tämä hieno puu on?”. Habitaren kansainvälinen ystävä Joseph Grima, brittiläinen arkkitehti, tutkija, toimittaja, kuraattori ja luova johtaja valitsi messujen parhaita tuotteita ja ilmiötä. Hän valitsi yhdeksi niistä männyn ja jaoimme yhdessä Vaarniin kanssa tämän huomion osoituksen. Aiheesta voit lukea lisää täältä.
Kaiken tämän innoittamina olemme miettineet, että ottaisimme kokeeksi tuotantoon yhden lopputyössäni suunnittelemistani tuotteista. Kyseessä on perinteinen talonpoikais- kulmakaappi, joka on saanut käsittelyssäni modernimman ilmeen. Kaappia ei tarvitse kiinnittää seinään, vaan se nojaa nurkkaan ja pysyy pystyssä kahden jalan varassa. Aloitamme tällä ensin ja katsomme ovatko markkinat menossa päin mäntyä vai mäntyä päin. Toivottavasti palaamme tähän kohta...
- Tapio
