Tapio Anttila
"Minulla on ollut ilo saada useita ammattiini liittyviä tunnustuksia pitkän urani aikana. Usein kysytään, mitä palkinnot minulle merkitsevät. 20 x Good Design Award, 3 x Green Good Design Award, Kaj Franck Prize, Pro Finlandia, Vuoden Huonekalusuunnittelija jne. -puhuisin palturia, jos väittäisin, että ne eivät merkkaa mitään. Niitä ei voi kuitenkaan syödä eikä niiden päällä voi pötköttää, mutta jotain hyötyä niistä on."
Pari viikkoa sitten, meiliini mätkähti mieluisa mesitsi Amerikoista; siinä kerrottiin, että uusi Renki sarjani on palkittu Green Good Design Awardilla. Se oli minulle kolmas kerta. Tunnustuksia jaetaan kerran vuodessa ekologisille innovaatioille, joiden täytyy täyttää myös tietyt hyvän designin kriteerit. Olemme tehneet paljon töitä tehdäksemme mallistomme entistä vastuullisemmaksi sen eri osa-alueilla. Tässä tunnustuksessa lämmitti juuri se, että tunsin olevamme oikealla tiellä. Hukkapaloja hyödyntävän Renki sarjan valmistuskonsepti herätti selvästi juryn huomion. Lisäksi siihen varmasti vaikutti koko tuotesarjan elinkaaren huomioiminen hiilijalanjäljen laskennasta kompensointiin.
Totta kai jokainen on iloinen saadessaan tunnustusta työstään, mutta ajattelen kokonaisuutta laajemmin. Ensinnäkin, vaikka tuotteet ja palkinnot henkilöityvät minuun, on takanani ja tukenani laaja joukko ammattilaisia. Oman tiimini jäsenet, valmistajien teknikot ja monet muut ovat mahdollistaneet tuotteiden toteutumisen ja kunnia kuuluu myös heille. Maailmalla on kova kilpailu huomiosta ja siellä riittää toinen toisiaan parempia brändejä. Painimme samassa sarjassa Alessin ja Vitran kaltaisten isojen brändien kanssa kilvoitellessamme paikasta palkintopallilla. Kansainvälinen muotoilupalkinto auttaa tuntemattomampaa tekijää tuotteen lanseerauksessa ulkomailla. Se on ikään kuin todistus siitä, että tuotteessa täytyy olla sitä jotakin. Lisäksi palkinto on oiva suoja kopiointia vastaan, sillä sen tuoma julkisuus ”korvamerkitsee” idean sinulle.
"Kun mietin omia tekemisiäni, en ajattele palkintoja koskaan. Tekemisen palo tulee jostain muualta."
Meidän suomalaisten käyttöjärjestelmään on asetettu ominaisuus, jossa meidän mielestämme taiteilija, muusikko, elokuvaohjaaja -tai muotoilija tekee merkittävää työtä, kun hänet on tunnustettu ulkomailla (onkohan Italiassa sama juttu?). No, pokaalit palkintokaapissa potkivat varmasti urkenevaa uraa kohti kotoperäisiä kehuja. Urheilijan kaiken tekemisen päämääränä on monesti palkinto olympialaisissa tai maailmanmestaruuskisoissa. Kun mietin omia tekemisiäni, en ajattele palkintoja koskaan. Tekemisen palo tulee jostain muualta. Tekisin joka tapauksessa sen mitä olen tekemässä. Palkinnot tulevat siinä sivussa, jos ovat tullakseen ja otan ilon ja hyödyn irti niistä silloin.
Viime aikoina lehdissä on kirjoiteltu alakoulussa annettavasta hymypoika tai -tyttö patsaasta ja kuinka kysytty koriste-esine se on nykyään. Suuntauksia seuraavan sisustajan ongelma on se, että niitä on vaikea saada. Kirpputorit myyvät eioota ja patsaiden valmistaja toimittaa niitä vain kouluille. Meille peräpulpetin pojille, kun ei ollut omaa palkintoa, niin jäin paitsi pystiä peruskoulussa. Ajaako minua sitten eteenpäin joku posttraumaattinen kokemus palkintojen puuttumisesta poikasena? Vastaus on helppo - se on EI.
Mutta nyt kyllä hymyilyttää.
- Tapio
P.s. Käy tutustumassa palkittuun Renki -tuotesarjaan
