Tapio Anttila
Minulle usein esitetään kysymyksiä:
Koska maailma on täynnä tuoleja, niin...
1. Miksi teet niitä sinne lisää?
2. Tarvitaanko sinne enää uusia?
3. Miten voin keksiä enää uusia?
Vastaukset näihin valkenevat, jos et blokkaa blogiani - eli lue lisää.
Olen joskus miettinyt, että kysytäänköhän vaikka kirjailijoilta noita samoja kysymyksiä laittamalla tuolin tilalle sana ”kirja”? Enpä usko. Kirjailijoilta oikein odotetaan uusia kirjoja, ihan niin kuin elokuvaohjaajilta uusia elokuvia ja säveltäjiltä uusia teoksia. Miksi sitten designerilta tivataan työlleen tarkoitusta? Tähän minulla ei ole vastausta, muutama hyvä arvaus vain. Ehkä tuoli koetaan ei-niin-välttämättömäksi uusia, koska vanhoillakin tuoleilla pärjätään. Kirjasta, elokuvasta tai hittibiisistä ei voi todellakaan todeta näin. Voi olla myös, että tänä päivänä ajatellaan helposti, että uusien esineiden valmistus ylipäätään on vahingollista maapallolle (?).
No - yritän tehdä itseni nyt tarpeelliseksi antamalla vastauksia alun kysymyksiin.
Kysymykset 1–2 : Maailma on tosiaan täynnä tuoleja. Ja designerin työ on suunnitella niitä. En kuitenkaan koskaan suunnittele esineitä itselleni, enkä pelkän muodonannon tuoman mielihyvän takia. Mietin aina minkä tarpeen esine täyttää kuluttajan arjessa - ja miksei juhlassakin. Se voi olla myös jonkun ongelman ratkaisu, joka näkyy parhaiten suunnittelemissani monikäyttöisissä vuodesohvissa. Tuolissa se voi olla istumismukavuus tai keveys, joka helpottaa siirreltävyyttä sekä toimii optimaalisemmin pienissä tiloissa. Designini tarkoitus on tuoda sisustuksiin oivalluksia, käytännöllisyyttä sekä tarjota mielihyvää tuotteen visuaalisilla puolilla.
"Kapeasti ajateltuna maailmalle ei varmaankaan tarvita tuoleja lisää, mutta käytännöllisille, järkeville ja etenkin vastuullisille tuoleille on tarvetta."
Yritän aina suunnitella esineeni ajattomiksi ja pitkäikäisiksi. Jokainen ymmärtää miksi. Käytämme paljon puuta, jolloin tuolini toimivat hiilivarastoina. Mitä kauemmin tuolia käytetään, sen pitempään hiili on varastoituneena, eikä vapaudu biosfääriin. Lisäksi laskemme kaikkien tuotteidemme hiilijalanjäljen ja kompensoimme sen uusien puiden istutuksilla joutomaille lähialueilla Suomessa.
Kysymys 3 : Eli toisin sanoen, mistä ideat ja inspiraatio tulevat? Tämä onkin hieman hankalampi kysymys. Kuten olen aikaisemmin kirjoitellut, inspiraatio ei tule yhdestä lähteestä, vaan sitä kauhotaan kaksin käsin kaikista kaivoista. Mainitsin edellä tarvelähtöisestä suunnittelusta, ja se on ainakin yksi asia mikä edesauttaa idean löytymistä. Mistä sitten se lopullinen loppusilaus (mikä yleensä käsitetään designina) tulee? Siihen minulla ei ole edelleenkään vastausta. Se löytyy jostain mielen perimmäisestä peräkamarista.
Kerron lyhyen esimerkin uuden PIENA tuolini synnystä, joka on vain yksi tapa lähestyä suunnittelun suunnatonta suomaata. Pinnatuoli on tuolityyppinä edelleen pinnalla. Niitä on tehty paljon vuosikymmeniä ja ne kaikki ovat hyvin samankaltaisia, koska tuolin hahmo on jo muodostunut ”arkkityypiksi”. Maailma ei siis tarvitse enää yhtään samanlaista pinnatuolia, joita siellä jo on, eikä minunkaan kannattanut lisätä omalta osaltani samankaltaisten pinnatuolien populaatiota. Siksipä halusin tuoda tähän genreen jotain uutta ja rikkoa kaavaa. Se olikin haastava tehtävä, mutta onnistuin siinä yllättäen ja yllättävän yksinkertaisella detaljilla. Idean ydin oli, että keksin (jostakin?) tehdä selkänoja pinnat joustaviksi yhdistämällä ne toisiinsa nahkaremmillä. Tämä toi tuoliin kaivattua istuinmukavuutta - ja kaupanpäälle omintakeista ilmettä.
Näinkin pieni juttu voi antaa designille sisältöä ja nostaa omaleimaisuuden asteikolla esineen origosta olympialaisiin. Tämä tuli vielä todistettua, kun PIENA tuoli pokkasi vuodenvaihteessa merkittävän kansainvälisen muotoilupalkinnon. Palkinto oli Good Design Award, jota myöntää vuosittain Chicago Athenaeum Museum of Architecture and Design.
- Tapio
PIENA tuolin hiilijalanjälki on 9,9 kg CO2e, jonka kompensoimme puiden istutuksilla. Tutustu PIENAan