Puun takaa

Tapio Anttila

Sanotaan ettei ole puutonta metsää, oksatonta puuta eikä kahta samanlaista puuta. Huonekaluissa haluamme kuitenkin jotain sellaista mitä ei ole - oksatonta puuta, tasaista syykuviota ja saman sävyistä pintaa. Kun tavoittelemme puulle luonnotonta asiaa väkisin, lyömme päämme Karjalan mäntyyn niin suunnittelussa, valmistuksessa, myynnissä kuin käytössäkin. Miksi sitten teemme näin ja mitä voisimme tehdä toisin?
Lue lisää mitä olen miettinyt.

Me suomalaiset olemme varmaan eurooppalaisista kansoista lähimpänä metsää ja puuta. Se on meille niin luontainen ja läheinen asia, että meillä on lukuisia arkikielen sanontoja, jotka liittyvät puihin ja joiden alkuperä on vähän jopa unohtunutkin. Tässä muutamia hyviä esimerkkejä:

Puulla päähän lyöty. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mennä metsään. Mennä puihin. Mennä päin honkia. Puusta pudonnut. Latvasta laho. Ei päästä puusta pitkään. Suksia kuuseen. Mennä hakoteille. Mennä perse edellä puuhun. Puhua puuta heinää. Olla puun ja kuoren välissä. Olla puilla paljailla. Haukkua väärää puuta. Tulla puun takaa. Olla samasta puusta veistetty. Tyvestä puuhun. Olla pystymetsästä. Olla näreissään. Nähdä metsä puilta. Olla puusilmä. Olla puupää. Olla puiseva. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa (...tässä sanonnassa on jotain tosi suomalaista).

Miten tämä liittyy aiheeseeni? Ei ehkä mitenkään, mutta oli niin hauska kerätä noita sanontoja ja miettiä niitä syvällisemmin. Tai no – jos jaksat lukea vielä eteenpäin, niin kyllä niistä saattaa sittenkin jotain aueta…

Puu on meille raaka-ainetta, josta tehdään taloja, paperia ja huonekaluja. Vähemmän nykyisin tarvekaluja, veneitä ja siltoja. Ajatus homogeenisesta raaka-aineesta menee metsään. Puulla on oma sielu ja jokainen puu on erilainen: uniikki, tasainen tai epätasainen. Syykuvioinnin sääntönä on säännöllinen epäsäännöllisyys. Meille on kuitenkin opetettu, että puisessa esineessä laatu on sama kuin tasaisuus ja oksattomuus. Nuo määreet sopivat paremmin synteettisille materiaaleille niin kuin laminaatti tai muovi. Orgaaniselle puulle se on täysin epätyypillinen olomuoto.

En puhu puuta heinää, jos sanon, että pystymme kyllä tekemään puusta esineitä, jotka ovat täysin tasaisia sekä syykuvioiltaan että sävyiltään ja täysin oksattomia. Mutta olemme tässä puun ja kuoren välissä, sillä tähän liittyy tiettyjä vastuullisuus ja hinnoittelu ongelmia. Siksi olemme valinneet toisen tien. Valikoimalla liian tarkkaan puita, varsinkin tammea jossa hukkaprosentti on noin 70-80 %:a,  hinnoittelu menee ihan puihin. Ekologisesta näkökulmasta se on kestämätöntä ja siksi päin honkia. Hukka on todella suuri ja puusta alkaa olla pulaa, varsinkin nyt kun maailman tammivarannot alkavat ehtyä. Tällä menolla olemme kohta kirjaimellisesti puilla paljailla. Siitä syystä olemme alkaneet viime aikoina valmistamaan tuotteitamme myös koivusta ja männystä.

Jotta pääsemme puusta pitkään, hyväksymme puisiin tuotteisiimme jonkin verran terveitä ja pieniä oksia, pieniä sävy eroja sekä syykuvioiden vaihteluita. Olemme määritelleet valmistajiemme kanssa rajat minkä sisällä liikutaan.

"Oleellinen osa tämän mallin onnistumisessa on ihminen - ei puusilmäinen sellainen. Vaan puuseppä, jolla on silmää ja kykyä valita materiaalit sekä sommitella ne yksilöllisesti, mutta tasapainoisesti tuotteeseen."

 

Jottemme menisi ihan hakoteille, olemme jatkuvasi vuorovaikutuksessa valmistajiemme kanssa ja haemme yhteistä linjaa toteutuksessa. Katsomme, että tällä tavalla toimien pystymme tarjoamaan vastuullisempia, kohtuuhintaisempia ja yksilöllisempiä tuotteita. Emme siis pidä noita puun luontaisia elementtejä kokonaan virheinä vaan enemmän koristeina, jotka ovat osa kunkin tuotteen designia. Kuten alussa mainitsin, ei ole kahta samanlaista puuta, ei ole myöskään kahta samanlaista puista huonekalua. Kalusteemme ovat laadultaan ja ulkonäöltään samalaisia, mutta ei samasta puusta veistettyjä.

Puu on myös elävä materiaali ja sen ominaisuuksiin (ei virheisiin!) kuuluu eläminen ilmankosteuden mukaan. Varsinkin Suomessa talven ja kesän vaihtelu tässä on suuri. Kesällä puu turpoaa ja talvella kutistuu. Tämä aiheuttaa puuosiin monenlaisia muodonmuutoksia ja halkeamia. Osa niistä voidaan oikealla rakennesuunnittelulla välttää, mutta ei aina kaikkea. Puun voima on liikkuessaan valtava. Monet näistä muutoksista korjautuvat kuitenkin itsestään vuodenajan vaihtuessa. Tyypillinen esimerkki tästä on massiivitamminen pöydänkansi. Talvella siihen saattaa ilmestyä pieniä hiushalkeamia. Tästä ei kannata olla näreissään, sillä ne vaan kuuluvat tammen ominaisuuksiin. Helposti haukumme väärää puuta, kun kesällä puun turvotessa ne häviävät. Jos taas halutaan täysin liikkumaton puinen taso, ratkaisu voi olla ohut viilupinta, joka on liimattu mdf- tai lastulevyn pintaan. Sellainen on huomattavasti herkempi kolhuille ja aika mahdoton korjata. Siksi se on yleensä myös halvempi kuin massiivipuu. Tyvestä puuhun, massiivipuu on lähes ikuista ja pitkäikäisempänä se on pitkällä tähtäimellä halvempi ratkaisu.

Tämä puuhun liittyvä filosofinen lähestymistapa ei ole tullut meille puun takaa, emmekä ole asian kanssa ihan pystymetsästä, sillä olemme toimineet näin aina. On ollut hienoa havaita, että aihe ei ole ihan puusta pudonnut, vaan asiasta on alettu käymään keskustelua muuallakin. Jopa ikoninen huonekalubrändi Artek on muuttanut toimintatapojaan tähän suuntaan ja ottanut valikoimiinsa tällä tavalla valmistettuja tuotteita. Me suomalaiset voisimme olla edelläkävijöitä tässä uudessa tavassa toimia puun kanssa ja näyttää maailmalla esimerkkiä vastuullisesta ja yksilöllisestä suunnittelusta sekä valmistuksesta. Tuo hieman puiseva missio sopisi tälle puiselle kansalle hyvin.